Olin jokin aika sitten hyvän ystäväni kanssa muutos.art-taidetalossa. Näyttelyä kiertäessäni huomasin sisäistäväni ympäristöäni itselleni hyvin epätyypillisellä tavalla. Kiinnitin huomiota erilaisiin asioihin kuin yleensä ja löysin ajateltavaa tekstuureista jotka normaalisti jäisivät minulta huomaamatta. Olen aiemminkin tiennyt pitäväni asioiden kokemisesta, mutta tällä kertaa se oli myös helppoa ja luontevaa. Mieleni ei kaivannut helposti kulutettavia ärsykkeitä, vaan löysin ajateltavaa yksinkertaisista asioista. Se sai minut pohtimaan suuria kysymyksiä elämästä, maailmankaikkeudesta – ja kaikesta. Kuitenkin päällimmäisenä oli kysymys: “Mitä minun pitäisi tehdä?”
En oikeastaan tiedä, miltä tuntuisi, jos siihen keksisi tyhjentävän vastauksen. Huomaisiko sitä edes, tuntuisiko se miltään vai putoaisiko koko elämältä pohja. Enkä ole vielä täysin sulkenut pois sitäkään mahdollisuutta, että olisin yksinkertaisesti tulossa hulluksi: Lopulta kuitenkin tiedän itsestäni vain sen, mitä vallitsevien olosuhteiden puitteissa on mahdollista järjellä päätellä, ja olosuhteissa ei tähän mennessä ole ollut paljoakaan kehumista. Tyhmä luulee itseään viisaaksi, joten miten siinä voisi olla tulematta huijatuksi, kun huijaa itseäänkin sitä koskaan tajuamatta. Ei valheessa elävä koskaan tajua asioiden todellista laitaa, kun on aivan liian keskittynyt pyörittämään itseään vipukelkassa, ja ympäröivä maailma tekee parhaansa naamioidakseen omat virheensä ominaisuuksiksi.
Ainoa asia josta voin olla varma, on se kun jokin muuttuu – näin ollen ainoat mahdolliset vaihtoehdot ovat vastustaa muutosta tai yhtyä siihen.
Mainittakoon vielä että kohtuudella säännöstelty eksistentiaalinen kriisi on ihmismielelle hyvinkin terveellistä. Me kaikki kun olemme tulleet synnytetyksi ilman omaa suostumustamme, ja siksi vain harvat ehtivät oikeastaan koskaan keksiä minkäänlaista suunnitelmaa yhtään mihinkään. Pieni kriiseily antaa mielelle jotain tähdellisempää tekemistä, mistä saattaa parhaassa tapauksessa tulla varsin tuottelias olo.
“Kirjoittaja uskoo lähitulevaisuudessa saavuttavansa neljännen ulottuvuuden.”
3D-Juho
Sällit - Tampereen poikateatteri 